Aika rientää…:)

Niin se aika vain menee… magnista on kasvanut iso mies ja se on oppinut paljon asioita. Tokon seuraaminen ja kontakstin pito on aina olleet vahvoja… niitä ei oikeasti tarvinnut edes opettaa… noutaminen tuli itsekseen, mutta tuota kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä… sitä meidän pitää opetella, kun nuoren herran mielestä kaiken pitää tapahtua nyt, tässä ja heti.

Agilityssä vauhtia on riittänyt ja emännänkin on pitänyt ottaa ihan uutta vaihdetta juoksemiseen ja opetella ajattelemaan nopeasti:D

VAuhdin vastapainoksi Magnista löytyy sitten se mamman lellikkipuoli… Aamuisin ennekuin lähden töihin, Magni haluaa päästä syliin istumaan ja iltaisinkin usein tulee pötköttelemään viereen<3

Pääsiäinen vietettiin anoppilassa ja koirat saivat juosta niin paljon vapaana kuin sielu sieti ja haukkua niin paljon kuin äänijänteistä lähti… Ja ääntä ja vauhtiahan piisasi:) Hanget eivät Kainuussa ihmisiä kantaneet, mutta jollain tavoin koiria kuitenkin ja Magni ja Veilahan nauttivat, kun saivat juosta järvenjäällä ja käydä syömässä jäällejätettyjä pilkkisaaliita. Tästä viiemisestä en ollut niin onnellinen, mutta nelijalkaiset ystävämme ovat hieman nopeampia kuin mitä itse on…

Veilan kanssa on menty talven aikana hurjasti eteenpäin agissa ja tokossa. Tokon voi liikeet alkavat olla valmiita muutoin,mutta niiden yhdistäminen ja hiominen ja sitten ne kokonaisuus kasa pönötystreenit puuttuvat vielä. Toiveissa olisi päästä voivottelemaan alkusyksystä. Agi kisakausi me korkataan jo aiemmin.

 

Näyttelymatka Baltiaan

Uusia ulottuvuuksia meidän hienolle neitille:) Lähdimme 3.11. matkalle kohti etelää ja Tartoa. Tartossa oli 5-6.11 kv- näyttely. Veila ei kovin paljoa ole matkustellut autossa noin pitkiä matkoja, joten matka jännitti… miten Veila jaksaisi matkustaa monta päivää häkissä ja aktiivisena toko ja harrastuskoirana, miten jaksaisi, kun yhtäkkiä ei ollutkaan mitään tekemistä… Onneksi jännittämiseni oli suurimmalta osalta täysin turhaa. Vasta sunnuntaina näyttelykehän jälkeen piti käydä tekemässä tokojuttuja näyttelypaikan nurtsilla. Olipa neitillä virtaa… se seuraaminen… ja kaukot… En ole saanut vielä niin hyvää seuraamista Veilalta… joten täydellinen lepo taisi olla hyväksi:)

Itse näyttelypaikka oli ahdas, mutta siisti. Kehät pyörivät hyvin, eikä omaa vuoroa tarvinnut ihmetellä. Ensimmäisenä päivänä Veila esiintyi todella hyvin<3 Tuloskin oli sen mukainen… Eri, pn1, sert, cacib, rop… ja ee-mva. Ryhmäkehä ei sitten mennyt loistavasti, mutta juuri sellaisesti, kun odotinkin… kiitos ja näkemiin. Tuomari oli kuitenkin mukava herrasmies:) Päivän saldoon olimme todella tyytyväisiä! Toinen näyttelypäivä sitten osoitti tuomarin mielipiteen todella vahvasti… ennekuin ehdimme kunnolla kehään ehti jo tuomari tuhahtaa… eli loi mielipiteen ennenkuin edes näki kunnolla koiraa… arvostelu olikin sitten sitä sun tätä jostainhan se pitää ne huonot puolet kaivaa, vaikka sitten se ei nyt olisikaan niin totta… Valitti alaleuasta… joka on normaali, samanlainen kuin muillakin ja liikkeestä vaikka Veila liikkui hyvin… Esiintyminen oli kyllä aika huonoa, että siitä olisikin voinut sanoa… Sirpan sanojen mukaan seisoi kuin kaukkari tai no se seisoi siten, että odotti seuraavaa tokokäskyä maahan tai istumaan…:( Joten siitä olisi voinut oikeasti sanoa… mutta kauneus on katsojan silmissä siitä ei pääse mihinkään ja minullehan Veila on maailman kaunein tyttökoira:)

Reissu kaikennkaikkiaan oli huippuonnistunut… ihanat koirat, hyvä seura ja hyvänäyttely… Veilalle sain ostettua pitkään haaveilemani uudet valjaat ja pannan:)  Tämä reissu sai itselle sellaisen tsempin, että haluaa vielä lähteä reissuun ei vain näyttelyiden takia, mutta myös sen vuoksi, että oli niin mukavaa.

Maanantaina 7.11 tulimme kotiin ihmisten aikoihin. Ja mitä teki neiti, kun tilanne rauhoittui kotona… meni häkkiin nukkumaan ja tuli sieltä vain kerran ulos ja painui takaisin… Taisi olla aika rankka reissu:)

Kiireistä tämä elämä:D

Niin se vain aika menee… Pennun kanssa eläminen on kiireistä, työntäyteistä, mutta todella antoisaa. Miten ihana onkaan huomata kuinka pieni oppii asioita nopeasti… myös niitä mitä en opeta… hmmm… miten tuon tulkitsisi… onhan se tietenkin positiivista, mutta mukaan mahtuu myös tapoja joita kitketään sitten pois

Magnin kanssa käydään toko/agi kurssilla ja intoa pienellä on riittänyt… ja vauhtia… Istumiset ja maatemenot on helppoakauraa ja seuraamisen alku on lähtenyt hyvin liikkeelle. Pienellä on todella hyvä kontakti ollut alusta asti ja fiksuna jätkänä on huomannut, että sivulla siewvästi kulkemisesta saa herkkuja. Ruudun alkeita ja irtoamista opeteltiin viimeksi. No sehän ei jokapaikan rymyävälle uteliaalle pennulle ole ollenkaan hankalaa… mitähän tuonne törppöjen väliin on laitettu…varmaan jotain tosi hyvää, pitääpä käydä tsekkaamassa… ja sinne mennään:) Noutaminen on jo hyvällä alulla, kun Magni tykkää kuljetella tavaroita ympäriinsä<3 Leluista pallo ja pieni mörkögongi on ne kaikkei ihquimmat lelut, varsinkin vinkutennispallo saa nuorenmiehen moneen solmuun:)

Agility on vielä pentuagia, mutta kovasti ollaan tutustuttu uusiin pintoihin, putket on todella ihania ja niitä voisi tehdä vaikka kuinkia monta peräkkäin. Hypyt on kans kivoja, niitä maassa olevia rimoja vain ei aina ehdi väisteleen ja ne tulee välillä takajalkojen välissä mukana “maaliin” Agility tahtoo olla ain niin kivaa, että herra kuumuu ihan liekkeihin asti ja istä ääntä ja vauhtia riittää sitten lopputunniksi ihan vain niinku muittenki edestä. Toisaalta ei viitsisi hirveästi kieltääkkään  agihaukkumista, pääasia, että on hauskaa ja tulee mielikuva mukavasta tekemisestä:)

Toko/agin jälkeen näyttääkin sitten tältä

Veilan kanssa on myös ollut aika tapahtumarikasta aikaa.  Korkkasimme agilityuramme alkaneeksi mölliageissa. Veila meni todella hienosti ja korjasi ohjaajan virheitä minkä ehti… kaikkea ei ihan ehtinyt korjaamaan ja tuloksena olikin 5 virhepistettä, mutta muutoin ehjä ja hyvä rata:)  Nyt pitäisi vain saada treenata enemmän, jotta pääsisimme aloittamaan virallisissa kisoissa. Veila on todella ihana ja rauhallinen luonne myös agissa… emäntäkin pysyy suhtkoht perässä ja suurinpiirtein ehtii keskittymään ohjaamiseen, niin ettei mene höseltämiseksi;) Silti näkee, että Veilukka nauttii todella siitä mitä tekee<3

Nyt Veila on kahden viikon totaalisella treenitauolla ja teemme vain temppuja kotioloissa ja jotain pientä fiilistelyä. Veilalla alkaa vain olla tuota treeniintoa jo vaikka muille jakaa. Silmät säihkyy kun vähäkään kurkistetaan treenikassin suuntaan.Heti  tulee viereen tarjoamaan maahanmenoa tai sivulletuloa tai ihan vain jotain, että tehdään jotain. Ehkä on todella hyvä viettää välillä näitä treenitaukoja, mutta kyllä tämä kysyy malttia emännältä ja koiralta.

Ensi viikolla alkaa sitten taas treenaaminen, voi luokan liikkeitä pitäisi alkaa treenaamaan oikeasti ja toiveissa, että päästäisiin agi-ryhmään talveksi. Myös rallitoko-kurssille olemme menossa. Huomasin, miten hyvin rallitoko ja toko täydentävät toisiaan ja miten sitä kautta saa tokoon enemmän poweria… Tulee väkisinkin käytettyä luovuutta ja mielikuvitusta treeneissä ja jankkaaminen jää pois:)

Vielä ehtii myös metsään nauttimaan luonnonrauhasta ja tekemään jälkiä ja harrastamaan esineruutua. Maa on hyvän kostea ja jälki tarttuu maastoon hyvin.  Talvella sitten mietitään muita harrastuksia enemmän ja käydään ehkä juoksemassa merenjäällä:)

Koulutusta

Magnin ja Veilan kanssa tehty nyt viime aikoina paljon eri juttuja… Esineruutua, jälkeä, rallitokoa, tavallista tottista jopa agilityä käyty tekemässä vaikka se on ollutkin hieman poikapuolen asemassa…Magnilla tuntuu riittävän moottoria ja motivaatiota tehdä kaikkea ja esineruutu olikin aivan ylitse muiden juttujen. Tuo kaverikun tykkää käyttää nenäänsä ja kulkee lähinnä nenä maassa lenkeilläkin… Esineruudussa on tullut myös arvokasta noutotreeniä. Viime viikonloppunakävin poikani viemässä partiohommiin mettään ja palasin hetkeksi kotiin ennenkuin lähdin hakemaan poikaa takaisin. Hakureissulle otin Magnin mukaan harjoittelemaan autossa oloa ja matkustamista. Otin perillä Magnin vähäksi aikaa jaloittelemaan ja nuuskimaan ympäristöä. Magni bongasi kuitenkin poikani kävelemän reitin ja lähti sitä menemään… ja mikäs sieltä löytyikään… poikanihan se siellä… ai sitä riemua:) Toko on ollut niinkuin kaikki muukin leikkiä- tavaroiden noutamista lattialta, uusiin materiaaleihin tutustumista, puuta, metallia, muovia, pehmoleluja, palkkaamista kun Magni tarjoaa itse seuraamista, seisomista, menee maahan tms. Istu on todella ärsykekontrollissa… vaikka sitä ei pitänyt opettaa ensin… luoksetulo on mukavaa ja tänään teimme kosketusalustaa. Metsässä Magni rakastaa puolukoita ja mustikoita, joita syökin sieltä aika lailla. Toisaalta mitäpä tuo poju ei söisi… Ruoka kelpaa paremmin kuin hyvin ja jos Magni itse saisi päättää, niin söisi itse itsensä halkeamispisteeseen… ja yli…

Veilan kanssa treenit ovat keskittyneet tokossa avoluokan liikkeisiin,pitäisi oikeasti reipastua voi-luokan liikkeiden kanssa, jotta ehkä joskus sinne ylettyisimme. Toisaalta olemme välipalana sitten käyneet rallitokoilemassa ja niitä jälkiä Veila tykkää tehdä. VÄlillä vain tein liian helppoja jälkiä ja Veilan nokka nousi ylös ja jälki hävisi. Nyt kuitenkin nokka on taas maassa ja jäljestys on Veilankin mielestä tosi kivaa ja katseesta päätellen sitä voisi tehdä enemmänkin:) Esineruutu on ollut kivaa irtoamistreeniä ja välipalaa.

Viime viikonloppu oli Veilan kanssa todella ihana harrastusviikonloppu, kun tokokoe meni todella putkeen. Veila teki riemulla häntä heilui koko tokokokeen ajan ja työn jälki oli tarkkaa.. Itsellänikin oli todella hyvä mieli siinä kokeessa, jotenka se oli kaiken kaikkiaan se meidän tähän astisista kokeista paras…. Noita kokeita toivoo lisää:) Sunnuntaina kävimme sitten Veilan kanssa palauttavassa treenissä rallitokokokeessa. Se oli hauskaa ja ilma turhaa pönötystä. Tuloskin saatiin, vaikka emäntä unohti kaksi liikettä kuinka tehdään ja yhden liikkeen käskytyksen:) Taisi kuitenkin sitten jännittää hieman… kaikesta huolimatta…:) Onneksi se ei ole turhan vakavaa, vaan hauskaa yhdessä oloa ja motivointia:)

Tanskan matka

Käytiin viettämässä vuorokausi Tanskan maalla. Tarkoituksena reissulla oli hakea meille uusi koira<3 Matka Tanskaan tuntui odottelulta… odota lentokonetta, odota toista lentokonetta, odota hotellilla ja vettä satoi kuin taivas olisi revennyt auki ja päättänyt puottaa kaiken veden kerralla… Joten nähtävyyksiä ei huvittanut juuri katsella. Hotellin pihakin oli sellaisessa mutavellissä, että kenkäni upposivat kiinni mutaan ja piti irrottautua mudasta juoksemalla sukkasillaan mudassa…:) Hotellihuone oli pieni ja tunkkainen, mutta siisti… paitsi wc-suihkutila, jossa suihku oli sijoitettu siten, että vedet valuivat varmasti huoneen puolelle.

Viimein pääsimme lähtemään pennunhakuun. MEnimme matkan junalla roskildeen ja Roskilden asemalta taksilla pennun kotiin. Matka junalla oli loppuviimein lyhempi kuin matka taksissa ja oppiläksyn maksaneena tarkistan ensi kerralla kaikki yleiset kulkuneuvot paremmin…

Itse pennun kasvatuskoti oli ihana paikka. Keskellä maaseutua ympärillä paljon peltoja ja hevosia, agility halli ja kenttä kotipihalla… Voi ihanuus<3 Paikalla oli paljon koiria ja pentueen muiden sisarusten omistajia koirineen olivat tulleet katsomaan kenelle se Magni nyt sitten meni… Kaikki olivat ihania ja ystävällisiä ja hauskaa riitti. Puhuttiin paljon ja Magnin kasvattaja oli järjestänyt meille ruuan… Ihana Grillattua ruokaa, ihanaa salaattia ym… Ilmapiiri oli mitä ihanin.

Viimein piti kuitenkin lähteä Magnin kanssa lähteä hotellille. Yksi pentueen sisarusten omistajista kyyditsi meidät takaisin hotellille, että ei tarvitse mennä taksilla ja junalla. Magni oli koko matkan hiljaa ja katseli maisemia. Hotellilla Magni sai ruuan. Söi todella hyvällä ruokahalulla… ja laittoi nukkumaan… ja nukkui läpi yön… Itse en saanut unta, kun piti ihmetellä tuota ihanaista<3. Aamulla olikin aikainen nousu lentokoneelle ja takaisin kotimatkalle. Lähtöselvitykset kestivät melkein 1,5t, kun piti juosta paikasta toiseen hakemaan lippua pennulle, selvityksiin takaisin ym. Onneksi Magni vaikutti rautahermoiselta pennulta. Matkan Magni jaksoikin todella hyvin. Välillä haukkui vaativasti, että pääsisi pois ahtaasta koirankantolaukusta, jossa mahtui juuri ja juuri nukkumaan ja kääntämään kylkeä. Mutta pääasiassa Magni nukkui matkan.

Kotona odottikin sitten yllätys sekä Veilalle että pennulle… tutustuminen toisiinsa… Veila ei hirveän innostunut uudesta pennusta ollut ja osoittikin mieltään. Mutta kaiken kaikkiaan tutustuminen sujui leppoisasti ja Veilakin alkoi hiljalleen hyväksyä uuden tulijan. Samalle ruokakupille ei ole asiaa, mutta virekkäin saatetaan olla ja yhdessä juosta ja lenkkeillä.

Magnin kanssa ajattelin, että aloitetaan normikoulutuksilla aluksi, mutta yllätys.. Magni ymmärtää, että hihnassa kuljetaan nätisti, tulee luokse kutsuttaessa ( ainakin vielä…) ja ymmärtää sanan ei.. Nyt opetellaankin sitten sanaa jätä, joka on paljon ystävällisempi kuin ei ja voi säästää ei:n jonnekin muualle.  Vaikka pentu on pentu ja ihana ja pörröinen, niin tässä pennussa on todella jotain… se ei pelkää tutustua uusiin asioihin, ei pelkää vieraita koiria, haukkuu jos joku haukkuu sille ja muutenkin… luonnetta tuntuu löytyvän;)

Tässä kuva tutustumisesta:)

Kainuussa

Käytiin viikonloppuna olemassa Kainuun Kajaanissa koirakoulu Tassu-Tellen koulutustiloissa koiratapaamisessa/koulutustapaamisessa. Paikka oli upea!!! Lähellä kaupunkia ja kuitenkin aivan maaseudunrauhassa järven rannalla. Ihana rintamamiestyylinen asuinrakennus ulkorakennuksineen.  Saavuttuamme perille ja asetuttuamme taloksi treenailimme hieman tokoa, paikallaan oloa ja noutoa. Teimme Veilalle koulutussuunnitelmaa seuraavaksi päiväksi. Tarkoituksena oli aloittaa ruudun opettelu, siis oikeasti … onhan sitä vähän puuhailtu, mutta siis oikeasti harjoiteltu…:) Tarkoituksena oli tehdä ruudusta varma, aina hauska. Joten pilkoimme ruudun pienen pieniin osiin ja aloitimme harjoittelun kosketusalustasta, lisäsimme kosketusalustan ympärille kartiot tuomaan ruutumaisuutta… tästä lähdetään ja varmaan ruutuun edetään step by step.

Vauhtihyppy

Kaikkea muutakin treenasimme, seuraamista, hyppyä, noutoa jne. Kuitenkin viikonlopussa tai no, meidän tapauksessa tärkeintä oli kuitenkin ei vain uusien ideoiden saaminen treeneihin, vaan myös seura ja muut koirat. Miten ihana on itselle tavata mukavia ihmisiä ja Veilalle tavata muita saman rodun ja saman perheen jäseniä.  Paljon ehdittiin ajatuksia vaihtaa, Veila ehti leikkiä kavereiden kanssa ja ilma oli todella suotuisa… ainakin ihmisten mielestä… koirille oli välillä liian kuuma, kun aurinko paistoi kuumasti pilveettömältä taivaalta. Senpä vuoksi olikin mukava välillä pulahtaa viilentävään veteen Oulujärveen.

Ja perhepotretti:)

Vasemmalta oikealle:

Vinur, Tritla, Vigdis, Kella, Mette ja Veila

Toko kurssilla

Viikonloppu on sujunut ihanissa merkeissä tokon parissa:) Saimme Veilan kanssa tokokurssi paikan Opkylle. Kurssin ohjaajina oli Ansu Leiman ja Mari Leiviskä. Molemmat vetivät omaa ryhmää ja me olimme Veilan kanssa Marin ryhmässä:) Koulutus alkoi lauantaina yleisellä luennolla koiran koulutuksesta. Vaikka siellä oli paljon tuttua asiaa ja järkeenkäypää asiaa, niin oli todella hyvä taas kertailla asioita ja saada varmistusta omille ajatuksille. Luennon jälkeen varsinaisesti pääsimme asiaan. Jokaiselle koirakolle oli varattu 35min jaettuna kahteen erään eli paljon siinä ei ehdi, mutta miten muutama minuutti voi joskus vaikuttaa koiran koulutukseen enemmän kuin vuosi tai kaksi… Koulutus pitää vain suunnitella oikein ja tuntea oman koiran vahvuudet ja kehitettävät osa-alueet.

Olin valinnut koulutusongelmikseni lauantaille seuraamisen ja noudon… Seuraamiseen saimme niin hyvä neuvot, että 10min ja Veila seurasi todella hyvin. Ja noudon kanssa tulimme Marin kanssa siihen tulokseen, että niin mikä se ongelma oli…:)  Ja vaikka ilma oli todella kuuma ja Veila musta todella paksuturkkinen koira, jolla valeraskaus päällä, niin olin todella positiivisesti yllättynyt ja iloinen… Veila jaksoi tehdä innokkaasti häntä heiluen töitä. Toisaalta treeniajat olivat lyhyet, mutta tehokkaat ehkä siksi tai sitten uudet jutut joita ei oltu ennen tehty innostivat ohjaajan ja koiran tekemään ja nauttimaan eritavalla tekemisestään.:) Väliajalla kun ei ollut oma vuoro, käytin Veilaa uimassa… kurssipaikalla oli koirille uimaranta… IHANAA<3

Sunnuntaille halusin teettää sen 35 min yhteenputkeen tai sovimme Marin kanssa, että teemme sen mitä koira ja ohjaaja jaksaa hyvillä mielin. Aluksi teimme luoksaripysäytystä. Halusin sen “ongelmaksi`, sillä vaikka Veila pysähtyy hyvin, niin halusin pysäytyksestä terävämmän ja topakamman. Toiseksi ongelmaksi koin ohjaajan tylsyyden kaukkareissa… Aina tulee harjoiteltua samalla tavalla, palkattua samalla tavalla… HUOH… Molempiin sain todella hyviä ohjeita ja into piukeena odotan pääsyä treenaan taas oikein kunnolla. Viikonloppu on ollut todella antoisa. Antoisaa erityisesti oli katsoa, kun osaavat ihmiset ja osaavat koirat näyttivät hieman omia treenejä ja kertoivat omien koirien heikkouksista ja vahvuksista ja miten heikkouksia on saatu korjattua. Oli ihana katsoa osaavia koirakoita… Se kaikki näytti niin ihanan vaivattomalta.

Kiitos tästä koulutuksesta järjestäjille ja kouluttajille. Ja ihana oli nähdä tuttuja ja saada uusia tuttavuuksia:) Toivottavasti vielä pääsen näin hyvään koulutukseen!!!!! Kiitos kaikille!!!:)